Vapun odotusta

Viikko etenee huimaa vauhtia kohti vappua ja valehtelisin, jos väittäisin, etten odota tuota vapaapäivää. Normaalia pitempi viikonloppu alkaa jo torstaina, jolloin pääsen kotiin lievittämään koti-ikävää. Ainakin hetkeksi. Perjantai-aamuna lähden nimittäin äidin ja Liljan kanssa laivalla Tallinnaan. Odotan jo pelkästään linja-automatkaa kohti Helsingin satamaa, koska normaali arki pyörii enimmäkseen kahden paikkakunnan välillä. Kotipaikkakunnan ja opiskelupaikkakunnan, joita molempia kutsun kodikseni.

Mitä muuta vappu sitten merkitsee, kuin vapaapäivää tai pientä irtiottoa arjesta? Pienempänä se merkitsi vappuhuiskan heiluttelua, koko talon koristelua värikkäillä ilmapalloilla ja serpentiinien puhaltelua pöydille ja kattokruunuun. Sen lisäksi sai ehkä ostaa kaverin kanssa jonkin hullunkurisen naamarin, josta riitti iloa peilin edessä. Kaikista eniten se merkitsi kuitenkin simaa ja munkkeja, jotka tulevat mieleen ensimmäisenä vielä tänäkin päivänä! Tänä vappuna munkin ja siman lisäksi vapun perimmäinen merkitys työväen juhlana korostuu minulle entistä voimakkaampana. Aikamatka 70-luvun vappumarssiin olisi enemmän kuin kiva!