
Viikonloppu on kulunut mukavasti - jälleen kerran hyvän ruoan ja kirjojen parissa! Luin tänään loppuun Torey Haydenin teoksen Hiljaisuuden lapset ja sitä ennen Anna-Leena Härkösen - Loppuunkäsitellyn. Molemmissa käsiteltiin rankkoja henkilötarinoita, jotka jostain syystä vetävät minua puoleensa kirjallisuudessa! Anna-Leena Härkösen kirja kertoo päiväkirja - tyylisesti ajasta sisaren itsemurhan jälkeen. Kuinka kauan tarvitaan aikaa, ennen kuin läheisen menettämisestä toipuu? Kirjan alku sai aikaan pienen pettymyksen tunteen, koska vertasin sitä Härkösen aiempaan kirjoitustyyliin, mutta edetessään se ikään kuin täytti kaikki mitä kirjalta odottaa, eikä sen vuoksi jää muiden lukukokemusten varjoon.
Torey Haydenia luin ensimmäistä kertaa, ja saatuani kirjan loppuun luulen ettei se jää viimeiseksi. Torey Hayden on psykologi ja erityisopettaja, joka on pukenut sanoiksi kokemukset opettamiensa ongelmalasten selviytymistarinoista, eli lasten, jotka omaavat tavalla tai toisella traumaattisen menneisyyden. Huomenna aloitan Doris Lessingin teoksen Ruoho laulaa, josta lisää kun olen sen lukenut!
No comments:
Post a Comment