Takana neljä taidokkaasti kirjoitettua kirjaa, joista kolme Eppu Nuotion ja yksi Laura Lindstedtin. Eppu Nuotiolta luin sarjan, johon kuului kirjat Peiton paikka, Neitsytmatka ja Onnellinen loppu. Pidin kovasti kahdesta ensimmäisestä, sillä ne oli kirjoitettu ulkoasultaan eritavalla kuin yleensä. Lisäksi luulen, että ne kuvasivat totuudenmukaisesti 60-70 ja 80-luvun suomea. Hahmoissa seikkaili persoonia, jotka varmasti ovat useille tuttuja myös oikeassa elämässä. Kolmas kirja ei sykähdyttänyt yhtä paljon kuin aiemmat osat. Tekstin ulkoasu oli muuttunut soljuvasta, hieman sumuisesta tyylistä tavalliseksi kerronnaksi ranskalaisten viivojen kera. Se oli varmasti tarkoituskin, jolla ehkä haluttiin korostaa hyppyä nykyaikaan. Lisäksi pelkäsin liian perinteistä loppua. Onneksi se ei kuitenkaan ollut sellainen, joka on pieni eheyttävä tekijä. No, tänään syötyäni käperryin sitten viltin alle lukemaan Laura Lindstedtin esikoisteosta Sakset. Sain sen äsken luettua loppuun ja olen sanaton. Lainasin kirjan, koska sen aihe kiinnosti minua. Kirja on esitelty hyvin HS:n nettisivuilla http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Nainen+painii+enkelin+kanssa/HS20070825SI1KU01ybt
Pidin kirjasta kovasti, erityisesti kirjailijan uutuudenkarheista ja taidokkaista sanavalinnoista. Mietin kuitenkin, olikohan lukemisen ajankohta liian varhainen? Toisaalta ymmärsin kirjan, mutta välillä havahduin tajuten, etten ymmärtänyt mitä juuri luin. Kerrassaan hypnoottinen lukukokemus.
No comments:
Post a Comment