Kokoomus vs. Vasemmisto

Luin aamulla vanhoja Helsingin sanomien kuukausiliitteitä ja silmiini osui vaihteeksi politiikkaan liittyviä juttuja ja haastatteluita. Eräs kokoomuslainen poliitikko meinasi, että vasemmistopuolueet ovat sellaisia katkerien ihmisten puolueita. Ei hyväksytä sitä, että toiset ihmiset menestyvät. Meillä ei olla kateellisia siitä, jos kaveri menestyy. Voidaan auttaa vahvoja yksilöitä eteenpäin. He vetävät muita mukanaan. Painotti myös, että Kokoomuksella on hyvä yhteistyön ja eteenpäin menemisen henki. Olen samaa mieltä siitä, että vasemmistoa leimaa katkeruus ja marttyyri - asenne, joka ulottuu tähän päivään vähintään kansalaissodan ajoilta. Asenne on hieman nolo, mutta toisaalta meillä on siihen edelleen oikeus. Kokoomus jaksaa muistuttaa omasta yhteistyöhengestään ja tasa-arvoisesta hyvinvointivaltiosta, mutta keskittyy silti vain omistamiseen ja omaan napaansa. Kuten joku HS - sivuilla kirjoittikin: Ero oikeiston ja vasemmiston välillä piileekin siinä, että oikeisto haluaisi keskittää yhteiskunnan omaisuuden harvoille ja valituille. Vasemmisto on sitä mieltä, että siitä riittää jaettavaksi, sivistyneen valtion nimissä. Mikäköhän on siis syy ainaiseen pinnan alla kytevään katkeruuteemme? Kokoomus nousi yhtäkkiä, joten mietin laskeeko se myös samaa vauhtia. Koko kokoomus tuntuu vähän trendi - ilmiöltä. Ihmiset ottavat puolueen omakseen, sillä se kannattaa juuri nyt pinnalla olevia arvoja. Lisäksi kokoomuksen esittäytymiset demokraattisena puolueena ja työväenpuolueena ovat naurettavia. Kaiken huippu on kampanjajuliste, jossa sinisen hanskan alla lukee eespäin. Samalla vasemmistoa pidetään vanhanaikaisena. Onko se huono asia, että vasemmisto pysyttelee maanpinnalla ja puhuu tavallisten ihmisten arkisista asioista? Mielestäni eräs ote anti-kokoomuslaisen palautteesta menestyjät vs. luuserit on paremminkin maanläheiset vs. pinnalliset. Hyvää juhannusta!