Moro, kuuleeko Tampere

Yesterday - liikkeen omistaja Tuire Virtanen

Tampere einiinaurinkoisena päivänä

Kesän ensimmäiset kirsikat, nam!

Vietin viikonlopun Tampereella ja reissusta jäi paljon mukavia muistoja. Itsenäisyydenkadulla toimiva Yesterday - vintageliike niiden joukossa. Se oli erikoinen kokemus, joka ei toistu aivan joka viikko. Ei edes joka vuosi. Odotin vintageliikkeessä vierailua ennalta, sillä näyteikkuna lupasi paljon. Astuessani sitten sisään odotusten vallassa ja samalla tietämättä todella mitä odottaa, olin menettää tasapainoni. Liike oli kirjaimellisesti lattiasta kattoon täynnä 1950-80 - luvun vaatteita, kenkiä ja laukkuja. En kuitenkaan ehtinyt syventyä sen enempää innostukseeni, kun nurkan takaa ilmestyi kaupan toinen yllättäjä, myyjä. Pyöräilyshortseihin, t-paitaan ja vyölaukkuun pukeutunut ruskettunut nainen puhuu minulle hassulla murteella ja alkaa samantien etsiä sopivaa vaatetta juuri minulle. Harkitsen hetken livahtavani röyhkeästi pois liikeestä, sillä en pidä, jos myyjä etsii puolestani vaatteita. Ihanat vaatteet kuitenkin pakottavat jäämään ja yllätyn itsekin esittäessäni rennosti vaatimuksia, millaista etsin. Myyjä on selvästikin oman tiensä kulkija ja lievästi sanottuna erikoinen persoona, mutta hän on myös hauska ja osaa työnsä. Muutamasta lauseesta hän sisäistää tyylini ja juuri minulle sopivia vaatteita alkaa löytyä toinen toisensa jälkeen. VALITETTAVASTI vaatteet jäivät kokeilu ja ihastelu asteelle, mutta palaan ehdottomasti kyseiseen liikkeeseen. Se oli vintageharrastajan taivas. Kun vaatteet kestävät tähän päivään asti, kertoo se jotain vanhojen vaatteiden laadusta ja ajattomuudesta. Ja kun pukee ylleen 1960 - luvun kotelomekon tai 1970 - luvun villakangastakin, valtaa mielen halu jäädä ikuisiksi ajoiksi siihen paikkaan ja kuvitella olevansa jossain muualla. Yesterdaysta ja liikeen omistajasta enemmän http://www.uta.fi/utain/2006s/11/32842.html ja http://plaza.fi/ellit/muoti-ja-kauneus/hannan-blogi/hannan-blogi-terveisia-tampereelta

Mitä muuta Tampere piti sisällään, kuin pienen ja omalaatuisen vintageliikkeen? Ainakin Sokos hotel Ilveksen ihanan hotellihuoneen. Hotellin lakanat, ylellinen kylpyhuone ja näköala viidennestätoista kerroksesta ovat odotettua luksusta arkeen. Ei saa myöskää unohtaa ruokaelämyksiä. Ruokailimme kolmessa eri ravintolassa, joista Fransmanni oli mielestäni paras. Kanapastaa ja jälkiruoaksi pieni suklaakakku vaniljajäätelön kera. Tapasin tietenkin myös sukulaisia, sillä se oli yksi matkan tarkoituksista. Mukava reissu kaiken kaikkiaan. Mutta nyt hyvää yötä,

Frida