Nyt esikuviani

Kaikilla on varmasti esikuvia. Ihmisiä, joita he ihailevat tämän saavutusten, uran, persoonan tai ulkonäön vuoksi. Miksei myös kaikkea yhtä aikaa. Esikuvia voi olla useita ja vain muutama niistä on juuri nyt pinnalla. Osa esikuvista on joskus ollut tärkeämpi, mutta ajan kuluessa unohtunut muistin kätköihin. Se ei silti tarkoita, että nämä esikuvat olisi kokonaan unohdettu.

Tällä hetkellä minulle ajankohtaisia esikuvia ovat Ingrid Bergman, Krista Kosonen ja Michelle sekä Barack Obama. Ingridiä ihailen, sillä hän oli luonnollisen kaunis ja omapäinen persoona, joka teki mitä tahtoi. Esimerkkinä tyylinsä synty, josta wikipediassa seuraavasti " Ingrid Bergman löysi oman tyylinsä suoranaista itsepäisyyttään: kun Selznick vaati että hänen olisi amerikkalaisissa elokuvissa esiintyäkseen ensinnäkin muutettava nimensä ja sitten myös ulkomuotonsa eli värjättävä hiuksensa, nypittävä kulmakarvansa ja laitettava kuorikot hampaisiinsa, Bergman ilmoitti kylmästi että noilla ehdoilla hän lähtee takaisin Ruotsiin perheenäidiksi ja elokuva saa jäädä. Tuottaja antoi vastahakoisesti periksi ja näin syntyi sittemmin maailmankuulu "luonnollinen tyyli". Kriitikot ihastuivat siihen ja Bergmania alettiin kutsua aluksi "saippuanraikkaaksi Garboksi" - joskin nimitys unohtui nopeasti kun hänen maineensa kiiri kaukaa Garbon ohi. "

Toinen esikuvani Krista Kosonen on myös näyttelijä ja tuli minulle tutuksi Uutishuone - sarjasta sekä Suden vuosi - elokuvasta, joista Uutishuone on parhaimpia koskaan näkemiäni sarjoja ja Suden vuosi parhaimpia suomalaisia elokuvia. Eilen luin MeNaiset - lehden haastattelun Kristasta ja löysin hänestä samoja piirteitä itseni kanssa. Haastattelu oli myös yksi harvoista, joista ymmärtää, kuinka vahingoittuvia ja tavallisia julkisuuden henkilötkin vain ovat. Krista on erilainen näyttelijä ja Ingridin tavoin luonnollisen kaunis. Virkistävää vaihtelua anorektisiin esikuviin, joita Hollywood on pullollaan. Ingridissä ja Kristassa ihailen vahvaa luonnetta ja oman tien kulkua, joka parhaimmillaan näkyy ennennäkemättöminä roolisuorituksina. Viimeisenä esikuvana ovat, ketkäs muut kuin Obamat. En varmasti ole ainoa tällä hetkellä, joka hehkuttaa, kuinka maanläheinen ja huumointajuinen presidenttipari Michelle ja Obama yhdessä ovat. Miljoonien muiden tavoin olen todella onnellinen, että amerikka sai demokraattisen, tummaihoisen ja ihmisläheisen, järkevän presidentin.