Transsitila

Olen elänyt syyslomasta lähtien jonkinlaisessa transsitilassa, joka sai alkunsa katsottuani muutamaan kertaan Ganesin. Remu Aaltosta näyttelevä Eero Milonoff teki huikean roolisuorituksen ja toi itsestään esiin uskomattoman karisman ja voiman. Lainasin muutaman muunkin Milonoffin elokuvan ja ihastuin lopullisesti. Eero Milonoff on kaikkea muuta kuin täydellinen babyface, mutta persoona on sitäkin komeampi. Eikä pahitteeksi tietenkään ole, että komeudesta ja hauskuudesta on kolme esimerkkiä lisää, nimittäin Eeron veljet ja että isä on KOM-teatterin taiteellinen johtaja. Kiitos kolmen Ganes-katselukerran aloin ymmärtää jotain itse Hurriganesinkin syvimmästä olemuksesta. Elokuva-Cissen sanoin "Ei se mitä sä sanot, vaan miten sä sen sanot." Lause kumoaa vanhan ajatukseni "Mitä ideaa on lauluissa, joiden sanoissa ei ole ideaa." Kyseessä on siis harvinaisen antoisa asenne-elokuva. Ehdotan myös lukemaan Milonoffin veljesten haastattelun, joka valottaa jotakin heidän elämästään.