Vahva tunne

Tunnen kuuluvani syksyyn. Se on nostalgian, perinteiden, kotimaisuuden, ja uusiutumisen aikaa. Ilma vaihtuu loppukesän kuumuudesta viileään ja sateen piiskaamaan ilmaan, jossa hengittäminen on helpompaa. Metsät ovat täynnä marjoja ja puut hehkuvat ruskan väreissä. Sisällä kodeissaan ihmiset aloittavat käsityöt hyvissä ajoin ennen joulua. Illalla tehdään puolukkapiirakkaa ja päivällä maistellaan omenia. Nuhan yllättäessä juodaan viinimarjamehua oman pihan marjoista. Syksyllä tekee mieli pukea ylle paksu villapaita, pipo ja pitkä kaulahuivi, jotka kaikki toistavat syksyn muotivärejä. Niissä sitten kuljeksitaan kaupungilla tai tehdään iltalenkki hämärällä tiellä, jota valaisee omakotitalojen valot. Omakotitaloja katsellessa tulee haaveita omasta unelmakodista. Puutalo, jossa on puulattia, hella ja vanhanaikaiset tapetit. Tai kivitalo, jossa on takka, upottava sohva ja telkkarista tulee Strömsö. Syksy on monesti haaveiden ja samalla tekemisen aikaa. Nyt syksy on edennyt siihen vaiheeseen, kun minut alkaa vallata joulumieli. Odotan enemmän kuin innolla pimeitä iltoja, ensilunta ja vuoden kauneinta juhlaa: joulua.