1960-luvun nuoria
Vanhan valtaus 1968
Marimekon tyylinäyte vuodelta 1965
The Rolling Stones Porin Yyterissä vuonna 1965
Yllä: Kaj Chydenius ja Agit-Prop 1970-luvullaAlla: Keskioluen tulo ruokakauppoihin vuonna 1969
Olen ollut koko ajan oikeassa. Ajatukseni todisti oikeaksi viimeistään Kirsti Wallasvaaran vanha haastattelu, jossa hän sanoo mm. näin "Mutta ei ole nuorillakaan helppoa. On hirveät ulkonäköpaineet ja pitäisi päästä BB-taloon! Nuorten on muutenkin nykyään vaikea päästä elämään käsiksi ilman opintoja. Meillä oli nuorena helpompaa ja vähemmän paineita. Saimme olla lapsia paljon pidempään, Wallasvaara jatkaa." Onhan niin, että ihmisillä on vaikeuksia ja epätietoisuutta, oli vuosi sitten 1956 tai 2010. Mutta meidän aikanamme asioita mutkistaa se, että olemme liian viisaita (tai viisastelevia). Jostain syystä täydellisyyden tavoittelu on meissä sisäänrakennettuna, vaikkei sitä ole meille suoraan opetettu tai siitä kerrottu. Minä en ole vielä löytänyt keinoa käsitellä paineita ja vaatimuksia, joita hurjaa vauhtia eteenpäin menevä yhteiskunta meille luo. Vanha aika, retroilu, haaveilu ja kaikki se lievittää tuskaa, muttei opeta miten eletään tässä hetkessä. Onko enää olemassa työtäkään, jossa pärjää vain yhdellä taidolla vuodesta toiseen. Voiko missään työssä kokea päivittäistä onnistumisen, hallitsemisen ja ilon tunnetta? Varmuutta? Kouluissakin painotetaan vain yrittäjyyttä, kehittymistä, moniosaamista ja sosiaalisuutta. Asioita, joita minä en hallitse. Pääni on tyhjä. Ei ole mitään mistä aloittaa. Ei ole mitään luotavaa. Kaikki on jo täällä. Jotkut hallitsevat nykyajan ja jotkut taas eivät. Olisinko sitten tullut toimeen 1960-luvulla? Sitä ei voi tietää, mutta ehkä silloin olisi ollut enemmän vaihtoehtoja ihan tavalliselle ihmiselle. Yllä olevat kuvat viestittävät minulle sanoja, kuten nuoruus, naiiviuus, outous, uutuus ja toivo. Kuvat ovat Helsingin sanomien sivuilta.
Olen ollut koko ajan oikeassa. Ajatukseni todisti oikeaksi viimeistään Kirsti Wallasvaaran vanha haastattelu, jossa hän sanoo mm. näin "Mutta ei ole nuorillakaan helppoa. On hirveät ulkonäköpaineet ja pitäisi päästä BB-taloon! Nuorten on muutenkin nykyään vaikea päästä elämään käsiksi ilman opintoja. Meillä oli nuorena helpompaa ja vähemmän paineita. Saimme olla lapsia paljon pidempään, Wallasvaara jatkaa." Onhan niin, että ihmisillä on vaikeuksia ja epätietoisuutta, oli vuosi sitten 1956 tai 2010. Mutta meidän aikanamme asioita mutkistaa se, että olemme liian viisaita (tai viisastelevia). Jostain syystä täydellisyyden tavoittelu on meissä sisäänrakennettuna, vaikkei sitä ole meille suoraan opetettu tai siitä kerrottu. Minä en ole vielä löytänyt keinoa käsitellä paineita ja vaatimuksia, joita hurjaa vauhtia eteenpäin menevä yhteiskunta meille luo. Vanha aika, retroilu, haaveilu ja kaikki se lievittää tuskaa, muttei opeta miten eletään tässä hetkessä. Onko enää olemassa työtäkään, jossa pärjää vain yhdellä taidolla vuodesta toiseen. Voiko missään työssä kokea päivittäistä onnistumisen, hallitsemisen ja ilon tunnetta? Varmuutta? Kouluissakin painotetaan vain yrittäjyyttä, kehittymistä, moniosaamista ja sosiaalisuutta. Asioita, joita minä en hallitse. Pääni on tyhjä. Ei ole mitään mistä aloittaa. Ei ole mitään luotavaa. Kaikki on jo täällä. Jotkut hallitsevat nykyajan ja jotkut taas eivät. Olisinko sitten tullut toimeen 1960-luvulla? Sitä ei voi tietää, mutta ehkä silloin olisi ollut enemmän vaihtoehtoja ihan tavalliselle ihmiselle. Yllä olevat kuvat viestittävät minulle sanoja, kuten nuoruus, naiiviuus, outous, uutuus ja toivo. Kuvat ovat Helsingin sanomien sivuilta.
No comments:
Post a Comment