Slow life

Olen kuullut ilmaisun Slow life aiemminkin, mutta vasta nyt luin siitä lehdestä. Erääseen lehteen oli haastateltu tulevaisuudentutkimuksen professoria Sirkka Heinosta, joka kiteytti mielestäni hyvin Slow lifen idean; se on vastavoima kiireelle ja nopealle kuluttamiselle. Slow life on myös paljon muuta, kuten ekologisuutta, esteettisyyttä, eettisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Katson edustavani jollakin tasolla Slow life -ajattelua tai ainakin pyrin sellaiseen. Minulle se on vähän kuin vanhaan aikaan palaamista; ihmisen näkemistä, hitaampaa elämänrytmiä, tavallista kotiruokaa ja vintagea, jota voisi kutsua myös kierrättämiseksi.

Niin kauan kuin muistan, olen kritisoinut nykyaikaa ja ahdistunut suuruudenhulluudesta ja kulutuksesta. Mikään ei tunnu enää oikein miltään, kun koko ajan ostetaan uutta ja unohdetaan vanha. Arvostus tavaroita, luontoa ja ihmisiä kohtaan on hiljalleen häviämässä. Ihmisistä on tullut pinnallisia ja täydellisyydentavoittelijoita (myös itse allekirjoitan edellämainitun), joille ei riitä se mitä on. Kun media tai yhteiskunta yrittää riepottaa ja nostaa jalat maasta, muistutan itseäni kysymyksillä kuka olen? mistä tulen? minne haluan oikeasti mennä ja mitä tehdä? Kun joka ovesta tulee jonkinlaista neuvoa ja trendiä, unohtaa usein itsensä ja alkaa tavoittelemaan noita kaikkia "vaatimuksia", kuin sokea lammas. Jossain vaiheessa sitä menee ihan sekaisin ja lopulta tajuaa, ettei yksi ihminen pysty olemaan kaikilla elämän osa-alueilla hyvä (vrt. täydellinen).

Jos pyrkisin olemaan kaikkea mikä on nyt in, niin minun pitäisi hankkia korkea koulutus, monta vuotta työkokemusta, ennen kuin pääsen mihinkään työhön (niinpä), kehittyä sitten jatkuvasti alallani, perustaa ehkä välissä perhe, harrastaa liikuntaa ja kulttuuria, näyttää mallilta, matkustella, omistaa talo ja kesämökki, hallita politiikka ja kotityöt, olla nopea ja samalla hidas, päästä ehkä julkisuuteen jne.. Onneksi nykyajan vaatimukset ja media eivät stressaa enää niin paljon kuin ennen, ja suurin syy siihen on nimenomaan "mennyt maailma" ja vintage, josta olen aina saanut paljon tukea.

Ihminen tulee toimeen vähälläkin. Mitä vähemmän esimerkiksi tavaraa, sitä enemmän sen vähänkin kauneus korostuu. Mitä enemmän tilaa, sitä enemmän tilaa hengittää ja ajatella. Ja mitä vähemmän materiaa, sitä enemmän jää aikaa vuorovaikutukseen luonnon ja ihmisten kanssa. Pois kateus, pinnallisuus ja kilpailu! Ihmisiähän me vain olemme, ja tarvitsemme toisiamme joka päivä.