En osaa päättää, pidänkö vai enkö pidä Michael Ducaroyn Togo-sohvasta. Joka ikinen kerta ihastun siihen uudelleen, mutta hetken katsottuani alan jo epäillä koko sohvan ideaa, ärsyttävää! Ehkä vielä joskus saan ahaa-elämyksen, tai sitten yksinkertaisesti unohdan koko sohvan.
Moni varmaan ajattelee tämän kuvan nähdessään, että: "Mitäs yksityiskohtia tässä nyt muka on? Ei ainakaan mitään erikoista!" Minua kuitenkin viehättää nuo ikkunat, joissa on kokoa ja vaihtelevuutta. Ne eivät ole perinteiset lattiasta kattoon -ikkunat ja mikä parasta: maisema jatkuu aina keittiöön asti. Todella viehättävä yksityiskohta! Kaikki kuvat tässä ja kolmessa seuraavassa postauksessa livingetc.comista.
Pyöreät muodot ja maanläheiset, hempeätkin värit maljakoissa hivelevät silmiä. Nam.
Hullunkurinen idea ripustaa hattuja valaisimiksi, mutta voisi jopa toimiakin.
Olisiko tämä kuva mitään ilman tuota vaalenpunaista autoa ja kirkkaanvihreitä kumisaappaita? Pienillä asioilla saa aikaan ihmeitä. Lasten jutut pelastavat tämän huoneen tehden siitä sopivassa suhteessa rennon ja ylellisen. Olen muuten äskettäin ihastunut tuollaiseen lattiaan. Näen ruusuisia unia kodista, jossa on tuollainen lattia, string-hyllykkö, Patricia Urquiolan Tufty time -sohva, tummaa oliivia, ja paljon luonnonmateriaaleja, kuten puuta ja villaa. Vain pikkuriikkisen osan mainitakseni!
Jahkailin kauan tämän kuvan kanssa, mikä tässä on häiritsevää ja mikä sai minut pitämään kuvan? Häiritsevä tekijä on ehkä tuo hylly ja sen paikka. Pelastavat enkelit olivat oikeanpuoleinen nahkasohva (kylläpäs minä nyt hehkutan nahkasohvista, kun sain omaan kotiini sellaiset) ja valkoinen valaisin.
Olen aika yllättynyt, että pidän tästä kuvasta. En osaa sanoa, mikä tässä on "se juttu". Voisiko se olla värit? Ikkuna? Ehkä se on sohvan matala ja leveä muoto, joka kutsuu loikoilemaan ja haaveilemaan. Se se on! Nykyään saa hakemalla hakea sohvaa, joka ei vain näytä hyvältä, vaan myös tuntuu siltä.
Tuo on kyllä tosi hauska idea noi knallihatut tuolla katossa! IHANA!
ReplyDelete