Jennifer Lauck (kuvassa) - Siipirikko ja Hiljaiset vedet
Surullinen ja karu kertomus kirjoittajan lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta 60-luvulta 2000-luvulle. Jenniferin elämä on täynnä kipeitä asioita, joista ei puhuta. Kirjoittajan ollessa lapsi hänen äitinsä kuolee. Siitä ei puhuta. Muutaman vuoden päästä isä kuolee sydänkohtaukseen. Siitäkään ei puhuta. Kirjoittajaa ja hänen veljeään riepotellaan kylmästi kodista toiseen, jotka ovat toinen toistaan pahempia ja joissa kasvatetaan tunteettomasti kaunaa kantaen. Pikkuhiljaa sisälle kasvaa painava kivi, joka ei murene vuosien edetessä. Missään ei puhuta ja samalla sisaruksilta odotetaan huippusuorituksia ja hyvää käyttäytymistä. Kun veli tekee itsemurhan, Jennifer tuntee itsensä lopullisen hylätyksi. Miksi hänet jätetään kärsimään maan päälle? Elämänhalu kuitenkin voittaa ja Jenniferin kohtalona on selvittää asiat ja murentaa sisäinen kivi saadakseen mielenrauhan.
Yllä siis pieni tiivistys kahdesta kirjasta, jotka olivat parhaimpia lukuelämyksiäni ikinä. Ajankuvaus oli osuvasti kirjoitettu ja ymmärsin taas enemmän asioita omankin perheeni ja sukuni elämästä sekä toimintatavoista ennen. Harvoin olen kokenut saavani kirjasta muutakin kuin ajankulua tai viihdykettä mutta tässä sitä todellakin oli. Kirjasta oppi paljon ja se varmasti jää mieleen.
No comments:
Post a Comment