Badding

Katsoin eilen aikani kuluksi elokuvan Badding, joka on tarina miehestä Paratiisin ja monien muiden kauniiden laulujen takana. Olen saanut elokuvan vuosia sitten joululahjaksi, ja kuka ties se oli alkusysäys kiinnostukselleni vanhaa musiikkia ja henkilötarinoita kohtaan. Elokuva on tarkka kuvaus 1970-luvun huumasta ja raakuudesta, ja on hauskaa kuvitella samalla aikaa, jolloin äitini oli nuori ja ihannoi Baddingia kuten minä nyt. Jossain varaston kätköissä on kirje ja osoitekin Baddingilta äidille. Ennen kaikkea elokuva on herkkä ja oivaltava kertomus ihmispelkoisesta ja epävarmasta miehestä, joka omasi taiteilijan sielun. Badding kirjoitti hienoja runoja ja laulujen sanoituksia, mutta ei esiintymiskammonsa vuoksi pystynyt nauttimaan niiden tuomasta suosiosta ja ajautui lopulta alkoholin kautta tuhoon.

Harmillista on myös se, että minua ja Baddingia yhdistää ihmispelko, ujous ja herkkyys, eikä se uskomaton kirjoittamisen ja laulamisen taito. Rakastan erityisesti kappaleita Omista minut, Valot, Kuihtuu kesäinen maa ja Nuori rakkaus.