Niin kauan kuin sisustus on ollut intohimoni, olen myös miettinyt millaisen kodin haluaisin. Toisin sanoen, millainen olisi unelmieni koti. Olen aina pitänyt minimalistisesta ja maanläheisestä tyylistä, jossa on paljon retroa. Kalusteitakin olen miettinyt, jotkut ovat pysyneet vuosien varrella mukana suunnitelmassa, toiset taas unohtuneet jonnekkin matkan varrelle. On kuitenkin yksi asia, jonka takia unelmakotini ei koskaan ole tullut valmiiksi, ennen kuin nyt. Unelmakotia on vaikea hahmottaa kokonaisuutena, jos sillä ei ole minkäänlaista unelmien pohjapiirustusta. Ja sitähän minä en osaa suunnitella itse. Viime vuoden Habitare-messuilla koin elämyksen, joka ratkaisi monta solmua. Kannustalon Lato. Siinä silmieni edessä pienessä esittelylehdessä oli pohjapiirustus, jollaisesta en osannut uneksiakaan. Tuossa tummassa pienessä omakotitalossa on paikka kaikelle ja kaikki pakoillaan, ei mitään muutosehdotuksia, piste. Pohjan löytämisen jälkeen oli taas helppo jatkaa unelmakodin kokoamista mielessään ja pikkuhiljaa siitä on muodostunut minun näköiseni muunneltava, rauhallinen ja inspiroiva koti, jollaisesta olen aina haaveillut. Alla on kuvia, jotka saavat hymyn huulille ja joita ilman kotini ei olisi täydellisyyttä hipova.
Tummuutta, minimalismia ja viimeistelemätöntä betonipintaa.
Tavallisuudesta poikkeavia valaisimia, suuria ikkunoita ja vaaleita pintoja.
Rentoa meininkiä ja tilaa hengittää.
Hauskoja yksityiskohtia tapetin muodossa.
Maanläheisyyttä, ruskean ja shampanjan sävyjä. Näyttäviä verhoja.
Retroa, tiikkikalusteita ja katseenkiinnittäviä printtejä.
1950-1960-lukua astioissa, kalusteissa ja tekstiileissä. Yksinkertaista ja laadukasta muotoilua.
Vintagea ja klassikoita. Ripaus Art Decoa ja 1970-lukua.
Erikoisia ja erilaisia valaisimia.
Lisäksi
pohjoismaisuutta ja folklorea. Ja sijainti jossakin metsän ja meren välimaastossa, jonka pihamaalla voi kulkea vaikka yöpaidassa, jos tahtoo. Niistä on minun unelmien kotini tehty.
Niin kauan kuin sisustus on ollut intohimoni, olen myös miettinyt millaisen kodin haluaisin. Toisin sanoen, millainen olisi unelmieni koti. Olen aina pitänyt minimalistisesta ja maanläheisestä tyylistä, jossa on paljon retroa. Kalusteitakin olen miettinyt, jotkut ovat pysyneet vuosien varrella mukana suunnitelmassa, toiset taas unohtuneet jonnekkin matkan varrelle. On kuitenkin yksi asia, jonka takia unelmakotini ei koskaan ole tullut valmiiksi, ennen kuin nyt. Unelmakotia on vaikea hahmottaa kokonaisuutena, jos sillä ei ole minkäänlaista unelmien pohjapiirustusta. Ja sitähän minä en osaa suunnitella itse. Viime vuoden Habitare-messuilla koin elämyksen, joka ratkaisi monta solmua. Kannustalon Lato. Siinä silmieni edessä pienessä esittelylehdessä oli pohjapiirustus, jollaisesta en osannut uneksiakaan. Tuossa tummassa pienessä omakotitalossa on paikka kaikelle ja kaikki pakoillaan, ei mitään muutosehdotuksia, piste. Pohjan löytämisen jälkeen oli taas helppo jatkaa unelmakodin kokoamista mielessään ja pikkuhiljaa siitä on muodostunut minun näköiseni muunneltava, rauhallinen ja inspiroiva koti, jollaisesta olen aina haaveillut. Alla on kuvia, jotka saavat hymyn huulille ja joita ilman kotini ei olisi täydellisyyttä hipova.
Tummuutta, minimalismia ja viimeistelemätöntä betonipintaa.
Tavallisuudesta poikkeavia valaisimia, suuria ikkunoita ja vaaleita pintoja. 
Rentoa meininkiä ja tilaa hengittää.
Hauskoja yksityiskohtia tapetin muodossa.
Maanläheisyyttä, ruskean ja shampanjan sävyjä. Näyttäviä verhoja.
Retroa, tiikkikalusteita ja katseenkiinnittäviä printtejä.
1950-1960-lukua astioissa, kalusteissa ja tekstiileissä. Yksinkertaista ja laadukasta muotoilua.
Vintagea ja klassikoita. Ripaus Art Decoa ja 1970-lukua.
Erikoisia ja erilaisia valaisimia.
No comments:
Post a Comment