Ennen vihasin tätä hyllyä, enkä ollenkaan ymmärtänyt sen ulkonäköä. Se näytti sekavalta ja rumalta. Suorastaan omituiselta, mutta kuinka ollakaan, omituisuus alkoi vähitellen viehättää ja olen oppinut pitämään tästä 50-luvun henkisestä kalusteesta. Sitä edesauttoivat artikkeli Tiia Vanhatapion kodista, jossa tämä hylly näytti hyvältä sekä mainos lehdessä. String ei ole ensimmäinen kaluste, jota olen alkanut rakastaa ensin vihattuani sitä. Toinen viha-rakkaus-kalusteeni oli Charles ja Ray Eamesin Side Chair. Nyt string-hylly näyttää minulle modernilta ja samaan aikaan retrolta. Yksinkertaiselta ja silti sopivan sekavalta. Ja eipä näissäkään kuvissa olisi näin hyvää tunnelmaa ilman retro-hyllyä. Stringiä myy nykyään mm. Artek. Kuvat http://www.string.se/ 
Mä oon nyt jotenkin myös ihastunu tähän hyllyyn. Itseasiassa löysin tämän postauksen kun googletin 50- ja 60-lukujen kirjahyllyjä.
ReplyDeleteJa vähänhän mua nyt tietysti ärsyttää kun tämä taitaa olla vähän semmonen muotijuttu nyt tämä string-hylly...