Swinging old days

Kuvat Retro-space

Charming

Kuva missmossblog.

Slow life

Olen kuullut ilmaisun Slow life aiemminkin, mutta vasta nyt luin siitä lehdestä. Erääseen lehteen oli haastateltu tulevaisuudentutkimuksen professoria Sirkka Heinosta, joka kiteytti mielestäni hyvin Slow lifen idean; se on vastavoima kiireelle ja nopealle kuluttamiselle. Slow life on myös paljon muuta, kuten ekologisuutta, esteettisyyttä, eettisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Katson edustavani jollakin tasolla Slow life -ajattelua tai ainakin pyrin sellaiseen. Minulle se on vähän kuin vanhaan aikaan palaamista; ihmisen näkemistä, hitaampaa elämänrytmiä, tavallista kotiruokaa ja vintagea, jota voisi kutsua myös kierrättämiseksi.

Niin kauan kuin muistan, olen kritisoinut nykyaikaa ja ahdistunut suuruudenhulluudesta ja kulutuksesta. Mikään ei tunnu enää oikein miltään, kun koko ajan ostetaan uutta ja unohdetaan vanha. Arvostus tavaroita, luontoa ja ihmisiä kohtaan on hiljalleen häviämässä. Ihmisistä on tullut pinnallisia ja täydellisyydentavoittelijoita (myös itse allekirjoitan edellämainitun), joille ei riitä se mitä on. Kun media tai yhteiskunta yrittää riepottaa ja nostaa jalat maasta, muistutan itseäni kysymyksillä kuka olen? mistä tulen? minne haluan oikeasti mennä ja mitä tehdä? Kun joka ovesta tulee jonkinlaista neuvoa ja trendiä, unohtaa usein itsensä ja alkaa tavoittelemaan noita kaikkia "vaatimuksia", kuin sokea lammas. Jossain vaiheessa sitä menee ihan sekaisin ja lopulta tajuaa, ettei yksi ihminen pysty olemaan kaikilla elämän osa-alueilla hyvä (vrt. täydellinen).

Jos pyrkisin olemaan kaikkea mikä on nyt in, niin minun pitäisi hankkia korkea koulutus, monta vuotta työkokemusta, ennen kuin pääsen mihinkään työhön (niinpä), kehittyä sitten jatkuvasti alallani, perustaa ehkä välissä perhe, harrastaa liikuntaa ja kulttuuria, näyttää mallilta, matkustella, omistaa talo ja kesämökki, hallita politiikka ja kotityöt, olla nopea ja samalla hidas, päästä ehkä julkisuuteen jne.. Onneksi nykyajan vaatimukset ja media eivät stressaa enää niin paljon kuin ennen, ja suurin syy siihen on nimenomaan "mennyt maailma" ja vintage, josta olen aina saanut paljon tukea.

Ihminen tulee toimeen vähälläkin. Mitä vähemmän esimerkiksi tavaraa, sitä enemmän sen vähänkin kauneus korostuu. Mitä enemmän tilaa, sitä enemmän tilaa hengittää ja ajatella. Ja mitä vähemmän materiaa, sitä enemmän jää aikaa vuorovaikutukseen luonnon ja ihmisten kanssa. Pois kateus, pinnallisuus ja kilpailu! Ihmisiähän me vain olemme, ja tarvitsemme toisiamme joka päivä.

Söpö kuva

Harvoin käytän sanoja, kuten söpö,herttainen tai hellyyttävä, mutta tätä kuvaa sanoisin jo söpöksi. (Jos joku onneton ei tunnista kuvassa olevaa miestä, niin se on Elvis Presley)

Kuka pysäyttäisi maailman

1960-luvun nuoria

Vanhan valtaus 1968

Marimekon tyylinäyte vuodelta 1965

The Rolling Stones Porin Yyterissä vuonna 1965

Yllä: Kaj Chydenius ja Agit-Prop 1970-luvulla

Alla: Keskioluen tulo ruokakauppoihin vuonna 1969

Olen ollut koko ajan oikeassa. Ajatukseni todisti oikeaksi viimeistään Kirsti Wallasvaaran vanha haastattelu, jossa hän sanoo mm. näin "Mutta ei ole nuorillakaan helppoa. On hirveät ulkonäköpaineet ja pitäisi päästä BB-taloon! Nuorten on muutenkin nykyään vaikea päästä elämään käsiksi ilman opintoja. Meillä oli nuorena helpompaa ja vähemmän paineita. Saimme olla lapsia paljon pidempään, Wallasvaara jatkaa." Onhan niin, että ihmisillä on vaikeuksia ja epätietoisuutta, oli vuosi sitten 1956 tai 2010. Mutta meidän aikanamme asioita mutkistaa se, että olemme liian viisaita (tai viisastelevia). Jostain syystä täydellisyyden tavoittelu on meissä sisäänrakennettuna, vaikkei sitä ole meille suoraan opetettu tai siitä kerrottu. Minä en ole vielä löytänyt keinoa käsitellä paineita ja vaatimuksia, joita hurjaa vauhtia eteenpäin menevä yhteiskunta meille luo. Vanha aika, retroilu, haaveilu ja kaikki se lievittää tuskaa, muttei opeta miten eletään tässä hetkessä. Onko enää olemassa työtäkään, jossa pärjää vain yhdellä taidolla vuodesta toiseen. Voiko missään työssä kokea päivittäistä onnistumisen, hallitsemisen ja ilon tunnetta? Varmuutta? Kouluissakin painotetaan vain yrittäjyyttä, kehittymistä, moniosaamista ja sosiaalisuutta. Asioita, joita minä en hallitse. Pääni on tyhjä. Ei ole mitään mistä aloittaa. Ei ole mitään luotavaa. Kaikki on jo täällä. Jotkut hallitsevat nykyajan ja jotkut taas eivät. Olisinko sitten tullut toimeen 1960-luvulla? Sitä ei voi tietää, mutta ehkä silloin olisi ollut enemmän vaihtoehtoja ihan tavalliselle ihmiselle. Yllä olevat kuvat viestittävät minulle sanoja, kuten nuoruus, naiiviuus, outous, uutuus ja toivo. Kuvat ovat Helsingin sanomien sivuilta.

Vapaapäivä sisällä

Odotettu viikonloppu on taas saavutettu ja mikäs sen mukavampaa, kuin viettää se kiireettömästi kotona. Saa nukkua pitkään ja venytellä hartaasti ennen, kuin nousee ylös. Saa pukeutua huolettomiin vintage-vaatteisiin, ilman että kukaan ajattelee niistä mitään. Saa syödä hyvää ruokaa ja herkkuja ja kirjoitella omaksi ilokseen tuntikausia. Löysin nämä vanhat kuvat myvintagevoguesta ja julkaisen ne nyt viikonlopun kunniaksi. Leppoisaa lauantaita!

Onko parempi elää sääntöjen alla vai ilman sääntöjä? Elämään ilman sääntöjä ilmaantuu usein kirjoittamattomia sääntöjä, joita me pyrimme noudattamaan yhtä orjallisesti, kuin kirjoitettujakin. Mennyt maailma oli nykypäivää rajoitetumpi, joka näkyi kapinoiden ja mielenosoitusten paljoutena. Nykypäivänä elämä on suhteellisen vapaata, mutta ilmassa vallitsee kirjoittamattomien sääntöjen lista, joka rajoittaa meitä henkisesti. Vapaammasta ajasta huolimatta emme uskalla tehdä itsenäisiä päätöksiä tai olla omia itsejämme. Jokin pidättelee meitä. Maailma ei ole ikinä kaikille ihanne paikka elää. Liika vapaus ja vaihtoehtojen paljous saattaa saada aikaan päinvastaisen vaikutuksen. Emme oikein osaa aloittaa mistään ja lopulta käperrymme kuoreemme, koska niin on helpompi. Tiukkojen sääntöjen alla eläminen taas voi saada aikaan vapuden tunteen ja uskallusta yrittää ja tehdä enemmän. Ehkä tämä on vain saivartelua. Mikä mahtaa olla onnellisuuden salaisuus? Itsensä kuunteleminen ja eläminen niinkuin tahtoo? Muiden kuunteleminen ja auttaminen? Eläminen yhteiskunnan antaman esimerkin mukaisesti? Maailma tuntuu joskus karuselliltä, joka menee niin lujaa, että heikompia oksettaa ja vain vahvat jatkavat loppuun asti.

Mennyt maailma

Onko mielenkiintoisempaa aihetta kuin mennyt maailma? Minun sukupolvelleni se näyttäytyy salaperäisenä, kiehtovana ja kauniina. Pintaa syvemmälle katsottaessa se näyttää myös pelottavalta. Olen koko ikäni kuunnellut tarinoita menneestä ajasta. Lukenut ja ottanut selvää itse. Historian pohtimisesta on tullut minulle elämäntapa, joka on mennyt jo siihen pisteeseen, että on vaikeaa olla myönteinen tästä hetkestä. Ihmiset ennen olivat luonnonläheisiä ja ihmisläheisiä. Arki oli raskasta, mutta työ piti ihmisen kiinni siinä. Iloiset hetket olivat harvinasuudessaan unohtumattomia ja ne kerrottiin sellaisenaan tuleville polville. Maailma oli yhtä aikaa mustavalkoinen ja värikäs. Konservatiivinen ja vapaa. Ankara ja lempeä. Monimuotoinen ja yksinkertainen. Vastakohdat olivat lähellä toisiaan, toisin kuin nykyään. Kaukana toisistaan. Kuvat ovat Suomalaisen arjen kuvauksia 1930-luvulta 1970-luvulle. Ne ovat osuvia kuvauksia siitä, mitä on yhteishenki ja yhteisöllisyys. Ja että vain yksinkertaisuus, muut ihmiset ja vaivannäkö arkisten asioiden eteen tuovat sisäisen onnellisuuden. Kuvat HS:n sivuilta.

Amerikkalaista arkea

Square America - sivusto on omistettu menneen ajan amerikkalaisille. Sivulla erikoista on se, että löydät sieltä enemmän ns. epäonnistuneita kuvia ja arkisen näköisiä ihmisiä, kuin kuvauksellisia kaunottaria harkituissa asennoissa. Siis yllättävä sivusto, jota ei kannata ohittaa. Katsottuasi kuvia huomaat ainakin, ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolen.

Pää täynnä haaveita

Sisilia, Italia

1960-luvun henkisiä luomuksia by Malene Birger

1930-1940 - luvun arkkitehtuuria

Tämä kesä on ollut lievästi sanottuna outo. Koko loman ajan olen ollut joko todella väsynyt tai yli-innokas tiedonhakija. Kun olen hereillä yöunien ja päiväunien välillä, minulla on jokin sisäinen tarve imeä itseeni kaikki lehdissä ja muualla oleva tieto. Olen lukenut sanomalehtiä enemmän kuin elämäni aikana yhteensä, luen niin politiikkaa kuin ruoan valmistustakin koskevat jutut. (Vannon ettei tällaistä ole koskaan aikaisemmin taphtunut) Ja kun en lue, haaveilen sen innoittamana, mitä kaikkea haluaisin osata, kokea tai nähdä. Haluaisin perehtyä enemmän muodin suuriin nimiin kuten Malene Birgeriin, Marc Jacobsiin tai Chaneliin. Haluaisin osata suunnitella sisustustekstiilejä sekä kalusteita. Haluaisin nähdä Keski-Amerikan, Italian ja Englannin. Tällä hetkellä minua kiehtoo erityisesti alueet, joissa hiekka ja kuivuus ovat pääosassa. Esimerkkinä Sisilia ja vanhat cowboyden alueet Amerikassa. Haluaisin tutkia entistäkin enemmän kaikkia menneeseen aikaan liittyviä asioita. Haluaisin tutustua paremmin 1930-1940 - luvun muotiin, muotoiluun ja sisustukseen. Haluaisin löytää uusia musiikkituttavuuksia. Ja näitähän riittää, nähtäväksi jää mikä näistä on pysyvää ja toteutuu ehkä tulevaisuudessa.

Minulla on aina ollut paljon haaveita, joskaan kaikki eivät ennen ole olleet sekoittamassa päätäni yhtä aikaa. Haaveita on pieniä, jotka on helpompi toteuttaa ja suuria, jotka kenties jäävätkin haaveeksi. Lähitulevaisuuden haaveita tai pikemminkin tavoitteita ovat osallistuminen vasemmistonuorten kurssille, vintage- vaatteiden tuominen arkipukeutumiseen ja vappumarssiin osallistuminen vuonna 2010.

Hello sunshine

Ihana helle! Asia, jota on odotettu ja nyt siitä saa viimein nauttia. Kuvat kuvaavat hyvin sitä onnellisuuden ja raukeuden tunnetta, jonka lämmin ilma ja auringonpaiste saavat minussa aikaan huolettomana kesäpäivänä. Täydellinen kesähetki syntyy aurinkovoiteen tuoksusta, lasista kylmää vettä, aurinkotuolista, puiden tuoksuista ja ajatusmatkasta kuvien aikakaudelle. Kaiken kruunaa tietysti matka rannalle ja uimaan, jonne tämä tyttö nyt lähtee. Laiskoja hellepäiviä!

Kauneimmat etunimet

Ingrid

Edith

Pihla

Frida

Maya

Emil

Muita sieviä nimiä

Astrid - Kauneimpia ruotsalaisia nimiä

Beau - Elokuvasta Tuulen viemää

Ester - Vuoden 1933 Miss Suomi

Kaarina - Ihanan vanhanaikainen, kirjasta Täällä pohjantähden alla

Lilja - Vanhanaikainen nimi, suvussa

Lena - Nimestä Leena, pidän molemmista valtavasti

Sylvia - Runoilija Sylvia Plath

Luca - Rento, tulee mieleen Ranskan maaseutu

Alex - Komean espanjalaisen miehen nimi

Oliver - Elokuvasta Love Story

Flowers in your hair

If you're going to San Francisco, be sure to wear some flowers in your hair. If you're going to San Francisco, you're gonna meet some gentle people there. For those who come to San Francisco, summertime will be a love-in there. Gentle people with flower in their hair. All across the nation such a strange vibration, people in motion. There's a whole generation with a new explanation. People in motion, people in motion. For those who come to San Francisco, be sure to wear some flowers in your hair. If you come to San Francisco, summertime will be a love-in there.

Arvot vai valtavirta

Uusimman Olivian pääkirjoituksessa sivuttiin aiheita, joista olen täysin samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Hän muistutti lopussa arvoista, joiden mukaan eläminen voi joskus olla työlästä, mutta lopulta vain arvojen mukaan elämisestä tulee hyvä olo. Oikein! Esimerkkinä autolla ajaminen, se saastuttaa ympäristöä ja pelkkä kyydissä istuminen tuntuu tekevän olosta tukalan ja ajasta pikajuoksijan. Ei ole helppoa lähteä kauppaan tai kyläreissulle kävellen, kun tunnin päästä pitäisi tehdä sitä ja sitä, tai olla siellä ja siellä. Ei millään ehtisi nyt kävellä tai pyöräillä. Valetta! Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ilman autoa tuntuu, kuin kellotauluun pyörähtäisi muutama tunti lisää ja samalla henkinen ja fyysinen olo paranee. Kävelyä pienempi ekoteko on käyttää oman auton sijasta julkisia liikennevälineitä. Junaa, linja-autoa tai ratikkaa.

Liikkuminen omin jaloin on nimenomaan yksi minun arvoistani. Sitä paitsi, miksei nykyäänkin, jos ennenkin? Muita idullaan olevia tai jo vahvoiksi kasvaneita arvoja minulle ovat perusterveellinen ruoka, ei mitään sokerittomia ja rasvattomia tuotteita, vaan mielummin säilöntä - ja väriaineettomia! Vasemmistolaisuus eli kapeasti tiivstettynä tasa-arvo ja demokratia. Ekologisuus, joista yksi on ollut tänä vuonna ajankohtainen: kirpputorit. Suurilta kirpputoreilta löytää usein uudeveroisia vaatteita, joilla on kuitenkin hintaa alle puolet normaalista. Miksi en siis ostaisi kirpputorilta? Tuntuu muutenkin, että nuorten vaateliikkeissä vaatteet ovat jo valmiiksi rispaantuneita, kun valmistetaan jättisarjatuotantona ja pienellä palkalla. Toisaalta yhdyn myös lauseeseen "köyhän ei kannata ostaa halpaa". Pitää vain osata ottaa harkintakyky ja kriittisyys käyttöön ostopäätöstä miettiessä.