Muutama otos legendoista.

Hetki, joka on tallentunut täydelliseksi kuvaksi. Kaksi todella taitavaa näyttelijää: James Dean ja Elizabeth Taylor.

Pakko myöntää, että ilman tuota kissaa en ehkä olisi valinnut kuvaa blogiini. Huomatkaa silti Marlon Brandokin ;)

Nuori ja komea Al Pacino Michael Corleonena.

Nuori ja komea Robert De Niro.

Nuori ja kom.. Mistään ei tietenkään voi päätellä minun katsoneen taas Kummisetä-elokuvia.

Yllä olevassa kuvassa on kauniit värit ja tunnelma!

Elviksestä nyt vaan on sattunut kertymään enemmän kuvia kuin muista. OiOi, tuosta yllä olevasta kuvasta tulee mieleen 1970-luvun elämää suuremmat konsertti -tallenteet!

Penelope

Tässä kuvassa kirkas sininen korostaa täydellisesti Penelopen tummia piirteitä. Kaunis kuva!

Kauneus

..on katsojan silmissä ja minun mielestäni alla olevat naiset ovat tämän hetken kauneimpia. Ehkä he ovat hieman kauneusihanteitakin luonnollisuutensa vuoksi:) Ana Allen näyttelee Martaa suosikkisarjassani Francon ajassa.

Kate Winslet on ainakin kameran välityksellä välitön tyyppi, jolla on jalat tukevasti maan pinnalla, ja mielestäni se on ihailtavaa julkisuuden henkilöltä.

Penelope Cruz näyttelee rooleja, joita kaikkia yhdistää tietynlainen ronskius ja luova hulluus.

Marion Cotillard ihastutti ensin Edith Piafina ja myöhemmin elokuvassa Public enemies. Marion on mielestäni persoonallisen kaunis.

Ali Macgrawin olen nähnyt vain Love Storyssa, joka on ihana elokuva! Ali on luonnollisen kaunis tummine piirteineen ja hänen silmissään on jotakin hauskan ilkikurista.

Söpö kuva

Harvoin käytän sanoja, kuten söpö,herttainen tai hellyyttävä, mutta tätä kuvaa sanoisin jo söpöksi. (Jos joku onneton ei tunnista kuvassa olevaa miestä, niin se on Elvis Presley)

Badding

Katsoin eilen aikani kuluksi elokuvan Badding, joka on tarina miehestä Paratiisin ja monien muiden kauniiden laulujen takana. Olen saanut elokuvan vuosia sitten joululahjaksi, ja kuka ties se oli alkusysäys kiinnostukselleni vanhaa musiikkia ja henkilötarinoita kohtaan. Elokuva on tarkka kuvaus 1970-luvun huumasta ja raakuudesta, ja on hauskaa kuvitella samalla aikaa, jolloin äitini oli nuori ja ihannoi Baddingia kuten minä nyt. Jossain varaston kätköissä on kirje ja osoitekin Baddingilta äidille. Ennen kaikkea elokuva on herkkä ja oivaltava kertomus ihmispelkoisesta ja epävarmasta miehestä, joka omasi taiteilijan sielun. Badding kirjoitti hienoja runoja ja laulujen sanoituksia, mutta ei esiintymiskammonsa vuoksi pystynyt nauttimaan niiden tuomasta suosiosta ja ajautui lopulta alkoholin kautta tuhoon.

Harmillista on myös se, että minua ja Baddingia yhdistää ihmispelko, ujous ja herkkyys, eikä se uskomaton kirjoittamisen ja laulamisen taito. Rakastan erityisesti kappaleita Omista minut, Valot, Kuihtuu kesäinen maa ja Nuori rakkaus.

Transsitila

Olen elänyt syyslomasta lähtien jonkinlaisessa transsitilassa, joka sai alkunsa katsottuani muutamaan kertaan Ganesin. Remu Aaltosta näyttelevä Eero Milonoff teki huikean roolisuorituksen ja toi itsestään esiin uskomattoman karisman ja voiman. Lainasin muutaman muunkin Milonoffin elokuvan ja ihastuin lopullisesti. Eero Milonoff on kaikkea muuta kuin täydellinen babyface, mutta persoona on sitäkin komeampi. Eikä pahitteeksi tietenkään ole, että komeudesta ja hauskuudesta on kolme esimerkkiä lisää, nimittäin Eeron veljet ja että isä on KOM-teatterin taiteellinen johtaja. Kiitos kolmen Ganes-katselukerran aloin ymmärtää jotain itse Hurriganesinkin syvimmästä olemuksesta. Elokuva-Cissen sanoin "Ei se mitä sä sanot, vaan miten sä sen sanot." Lause kumoaa vanhan ajatukseni "Mitä ideaa on lauluissa, joiden sanoissa ei ole ideaa." Kyseessä on siis harvinaisen antoisa asenne-elokuva. Ehdotan myös lukemaan Milonoffin veljesten haastattelun, joka valottaa jotakin heidän elämästään.

Suzi Quatro

Suzi yhdessä hyvän ystävänsä Alice Cooperin kanssa.

Pienikokoinen, mustaan nahkapukuun sonnustautunut nainen laulaa rokkia isosti ja lujaa! Suzi Quatrolla, jos kenellä on asennetta. Suzissa on paljon sydämmellisyyttä ja sopivasti Fuck you-asennetta. Persoonallinen Suzi vaikuttaa kuitenkin pohjimmiltaan vain tavalliselta tytöltä, jolla on yksi maailman kauneimmista hymyistä. Mielenkiintoinen artikkeli Suzista täältä. Näitä kappaleita rakastan

Can the can

You're mama won't like me

Too big

If you can't give me love

Stumblin' in yhdessä Chris Normanin kanssa

Lahjakkuus

Heath Ledger (1979-2008). Komea ja rakastettava näyttelijä, jonka olemus huokuu jotain käsittämättömän puoleensavetävää. Kesti tähän päivään asti ihastua persoonaan, vaikka Brokeback mountain on nähty jo aikaa sitten. Käänne elokuva oli Ned Kelly (toiseksi viimeinen kuva). Elokuvassa Heath tekee hahmosta omanlaisensa ja saa katsojan täysin valtaansa lainsuojattomana irlantilaisena, joka joutuu tappamaan lähimmäistensä vuoksi. Kuoltuaan nuorena Heath Ledgeristä tulee väistämättä suurempi arvostuksen ja ihailun kohde, kuin hän oli eläessään. Mutta niin kuin sanotaan, ihmisen tai asian merkityksen tajuaa vasta sen menetettyään. Ja viimeistään nyt Heath ansaitsee tulla näkyväksi kaikille.

Nyt esikuviani

Kaikilla on varmasti esikuvia. Ihmisiä, joita he ihailevat tämän saavutusten, uran, persoonan tai ulkonäön vuoksi. Miksei myös kaikkea yhtä aikaa. Esikuvia voi olla useita ja vain muutama niistä on juuri nyt pinnalla. Osa esikuvista on joskus ollut tärkeämpi, mutta ajan kuluessa unohtunut muistin kätköihin. Se ei silti tarkoita, että nämä esikuvat olisi kokonaan unohdettu.

Tällä hetkellä minulle ajankohtaisia esikuvia ovat Ingrid Bergman, Krista Kosonen ja Michelle sekä Barack Obama. Ingridiä ihailen, sillä hän oli luonnollisen kaunis ja omapäinen persoona, joka teki mitä tahtoi. Esimerkkinä tyylinsä synty, josta wikipediassa seuraavasti " Ingrid Bergman löysi oman tyylinsä suoranaista itsepäisyyttään: kun Selznick vaati että hänen olisi amerikkalaisissa elokuvissa esiintyäkseen ensinnäkin muutettava nimensä ja sitten myös ulkomuotonsa eli värjättävä hiuksensa, nypittävä kulmakarvansa ja laitettava kuorikot hampaisiinsa, Bergman ilmoitti kylmästi että noilla ehdoilla hän lähtee takaisin Ruotsiin perheenäidiksi ja elokuva saa jäädä. Tuottaja antoi vastahakoisesti periksi ja näin syntyi sittemmin maailmankuulu "luonnollinen tyyli". Kriitikot ihastuivat siihen ja Bergmania alettiin kutsua aluksi "saippuanraikkaaksi Garboksi" - joskin nimitys unohtui nopeasti kun hänen maineensa kiiri kaukaa Garbon ohi. "

Toinen esikuvani Krista Kosonen on myös näyttelijä ja tuli minulle tutuksi Uutishuone - sarjasta sekä Suden vuosi - elokuvasta, joista Uutishuone on parhaimpia koskaan näkemiäni sarjoja ja Suden vuosi parhaimpia suomalaisia elokuvia. Eilen luin MeNaiset - lehden haastattelun Kristasta ja löysin hänestä samoja piirteitä itseni kanssa. Haastattelu oli myös yksi harvoista, joista ymmärtää, kuinka vahingoittuvia ja tavallisia julkisuuden henkilötkin vain ovat. Krista on erilainen näyttelijä ja Ingridin tavoin luonnollisen kaunis. Virkistävää vaihtelua anorektisiin esikuviin, joita Hollywood on pullollaan. Ingridissä ja Kristassa ihailen vahvaa luonnetta ja oman tien kulkua, joka parhaimmillaan näkyy ennennäkemättöminä roolisuorituksina. Viimeisenä esikuvana ovat, ketkäs muut kuin Obamat. En varmasti ole ainoa tällä hetkellä, joka hehkuttaa, kuinka maanläheinen ja huumointajuinen presidenttipari Michelle ja Obama yhdessä ovat. Miljoonien muiden tavoin olen todella onnellinen, että amerikka sai demokraattisen, tummaihoisen ja ihmisläheisen, järkevän presidentin.

Karisma

Adrien Brody - Jos on aikaa vain yhteen, katso elokuva Pianisti

Robert De Niro - Katso elokuvat Kummisetä 2 ja Taksikuski

Daniel Craig - James Bond elokuvissa Casino Royale sekä Quantum of solace

Adrien Brody on sellainen. Robert De Niro on sellainen. Daniel Craig on sellainen. Heitä kaikkia kuvaa yksi sana, joka kumoaa komeuden ja menestyksen. Karismaattinen. Karisma on valkokankaalla ja oikeassa elämässä usein komeuttakin tärkeämpää, sillä se tuo esille ihmisen syvimmän olemuksen tehden hänestä kiinnostavan ja jopa salaperäisen. Karisma on kiehtova ja mielenkiintoinen katsoa.

Adrien Brody on mielestäni karismaattinen, sillä hän on ujolla tavalla röyhkeä mutta samalla surumielinen. Daniel Craig on no, täydellinen Bond. Robert De Niro on jäänyt mieleeni nuorikasvoisena ja vaarallisena mutta samalla perhettään ja naistaan puolustavana miehenä. Mielikuvani on peräisin elokuvasta Kummisetä, jossa De Niro eläytyi nuoren Vito Corleonen rooliin. Niimpä niin. Ehkä näyttelijöiden karisma on peräisin rooleista, jotka leimaavat heidät usein täydellisen epätäydellisiksi hahmoiksi. Mutta tarvitseeko meidän tunteakaan heitä oikeasti. Yksi elokuvien tehtävistähän on antaa ihmisille aihetta suuriin tunteisiin ja mielipiteisiin.

Nyt ihailen

James Blunt

Kaunisääninen James Blunt! Elävä todiste siitä, että nykyään osataan vielä tehdä täydellistä musiikkia. Omistan Bluntin molemmat albumit, jotka löydän aina uudestaan pienen tauon jälkeen. Ja aina se kuulostaa yhtä hyvältä, ellei paremmalta. Musiikki on sekoitus jazzia, soulia ja rockia. En osaa nimetä parasta biisiä, mutta 1973 on jäänyt vahvimpana mieleen. Siinä on hyvät sanat ja vasta sen ilmestyessä aloin toden teolla kuunnella Bluntia. Ei heti uskoisi, että laulaja on aikaisemmin työskennellyt ammattisotilaana englannissa ja Naton rauhanturvaajana Kosovossa.

Kate Winslet

Kate Winslet on nykyään yksi suosikkinäyttelijöistäni. Tarkemmin sanottuna ihailen ja arvostan häntä, niin hyvin kuin tuntematonta vain voi. Näin Kate Winsletin ensimmäisen kerran arvatenkin elokuvassa Titanic, jonka jälkeen hänen nimensä ei ole ollut kenellekään tuntematon. Sen jälkeen elokuvissa Iris ja Finding Neverland, jotka jatkoivat vakuuttavien roolien sarjaa. Pidin häntä kuitenkin vielä silloin vain näyttelijöinä muiden joukossa. Tänä vuonna Kate nousi unohduksista, kun katsoin pätkän Oscareista ja huomasin, että Kate Winslet näyttelee peräti kahdessa elokuvassa pienen hiljaiselon jälkeen. Nämä elokuvat sattuivat olemaan sieltä mielenkiintoisimmasta päästä vuoden 2008 elokuvista. Kummankin elokuvan juoni kiinnosti minua ja Kate oli palkattu jälleen vakuuttaviin rooleihin. Näiden jälkeen kiinnitin huomiota Winsletin ulkonäköön. Hän oli vanhentunut hieman, mutta kauniisti. Hän hehkui itsevarmuutta ja rauhallisuutta. Jokin aika sitten kuin pisteenä ii:n päälle luin vielä Oliviasta haastattelun, jossa annettiin Katesta inhimillinen ja hyvällä tavalla arkinen kuva. Ei siis mikään turha julkisuudenkipeä ihminen. Vaikka en ole vielä katsonut Oscareissa ehdolla olleita elokuvia Revolutionary road (ylin kuva) ja The Reader, tiedän, että ne jäävät mieleen.

Doris Lessing

Aloitin aamulla ja sain juuri päätökseen Doris Lessingin esikoisteoksen Ruoho laulaa (1950). Doris Lessing on syntynyt vuonna 1919 Persiassa ja asunut myöhemmin Afrikassa, jonne myös Ruoho laulaa- teoksen tapahtumat sijoittuvat, sekä Englannissa. Lessing on voittanut urallaan lukuisia palkintoja viimeisimpänä Nobelin kirjallisuuspalkinto 87-vuotiaana. Muistan että Nobelin saatuaan hänestä oli paljon juttua lehdissä ja silloin kuulin kirjailijasta ensimmäisen kerran. Doriksen kuvan nähtyäni ajattelin: -Onpas viisaan ja elämänmyönteisen näköinen nainen, joka ei voi kirjoittaa vähempää kuin Nobelin arvoisia kirjoja. Siitä asti olen aikonut lukea hänen teoksiaan. Näin kauan kuitenkin kesti, ennen kuin sain aikaiseksi lainattua kirjastosta ensimmäisen Doris Lessingin teoksen.

Kirja oli alusta loppuun todella taidokkaasti kirjoitettu. Kirjan tunnelmat ja päähenkilöiden tunteet välittyivät selkeänä lukijalle. Kirjan aihe kiinnosti alun perinkin, sillä se sijoittui Afikkaan ja kuvasi valkoisten sekä siihen aikaan orjina olleiden mustien keskinäistä suhdetta. Kirjan loppu hämmensi ja hätkähdytti minua huolimatta siitä, että alussa kerrotaan miten kaikki päättyy. Suosittelen!