ELOKUU - Olavi Uusivirta ja Anna Järvinen - Nuori ja kaunis

Vielä osataan tehdä hyvääkin musiikkia, siitä kiitos Olavi Uusivirralle ja Anna Järviselle. Ihana biisi!

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

Ja paljain jaloin kierrän maailmaa

Näin kerran unta: joutsen taivahainen

Mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Näin maat ja metsät, järvet maani armaan,

Sen kaiken sinitaivahalta näin.

Tuuli lauloi laulujaan,

Sadun hohde peitti maan,

Ihanampaa en mä koskaan nähdä saata.

Ja laulun tämän lauloi mulle tuuli:

"On kaikkein kaunein aina omaa maa,

Niin moni muuta paremmaksi luuli,

Mut pettymyksen itsellensä saa.

Ei missään taivas sinisemmin loista,

Ei missään hanki hohda kirkkaammin.

Tämä paina sydämees,

Niin on taivas aina sees,

Ja sun taipaleeltas murhe kauas kaikkoo."

Niin päättyi uni, mutta vielä vuotan

Mä kohtaavani kerran joutsenen,

Ja siihen asti unelmiini luotan;

On helppo uneksia ihmisen.

Siks' paljain jaloin onneani etsin,

Ja huolet laulullani haihdutan.

Elämä on ihanaa,

Kun sen oikein oivaltaa,

Ja kun lentää siivin valkein niinkuin joutsen.

Tapio Rautavaara Kulkuri ja joutsen

Fred Neil - Everybody`s Talkin`

Jos itken, jos nauran

Olin eilen Milana Misicin konsertissa, joka kantoi nimeä Jos itken, jos nauran. Milana lauloi 1960-luvun hittejä, joista suurin osa oli Laila Kinnusen tutuksi tekemiä lauluja. Joukossa oli muun muassa venäjän kielellä laulettu Mandshurian kummut, soittajapoika ja muutama hieno bossanova. Meneminen todellakin kannatti, sillä Milana on äitinsä veroinen lahjakkuus ja miellyttävän oloinen persoona! Menin konserttiin 1960-luvun teeman takia (ja myös sen takia, että Laila Kinnunen oli ja on paras suomalainen naislaulaja), mutten osannut arvatakaan, että tulen sieltä pois Milana Misicin fanina :)

Louis ja muut

Nostalgiankaipuisena ihmisenä haen alitajuntaisesti ja jatkuvasti hitaampaa elämäntyyliä tässä hektisessä maailmassa. Haen rauhaa ja mennyttä maailmaa musiikista, elokuvista, harrastuksista ja viisaista sanoista. Kesällä "hitaan elämän" suosikikseni nousi vanha tanssimusiikki ja nyt se on saanut vierelleen Louis Armstrongin ja muut tunnetuimmat jazzmuusikot.

Hello. I'm Johnny Cash.

Johnny Cash ja June Carter

Kuuntelin tuossa yksi päivänä Johnny Cashia ja satuin löytämään aika ihania kuvia siinä sivussa. Johnny Cashin laulut ovat ihan oma maailmansa ja ajattelenkin ne aina erillisinä muista suosikkiartisteistani. En oikein tiedä mikä koko miehessä kiehtoo, mutta ehkä se vielä joskus selviää. Kai se liittyy jotenkin siihen melankolisuuteen ja tummaan, matalaan ääneen. Jos ette ole vielä katsoneet Johnnyn ja Junen elämäkertaelokuvaa Walk the line, niin nyt on aika! Kyseessä on yksi parhaimmista elokuvista ja elämäkerroista.

Yle Teemalla kerran

Jos minulta kysyttäisiin, mitä mieltä olen nykymusiikista, vastaisin etten pidä siitä. Nykymusiikki on joukko läpihuudolta kuulostavia biisejä, joissa ei ole tunnetta eikä rytmiä. Niiden tahdissa ei voi tanssia. En tiedä, onko niiden tarkoitus masentaa masentunutta kansaa entisestään, mutta eivät ne ainakaan piristä. Musiikinhan on tarkoitus innostaa, tehdä iloiseksi, nostaa meidät hetkeksi suosta ja saada parhaimmillaan euforiaan. Ennen kaikkea musiikin pitäisi antaa meille iloa ja helpotusta, eikä masentaa ja laiskistaa.

Katsoin eilen todella innostavan ja jalkoja vipattavan teema-illan Yle Teemalta. Ohjelmassa oli ensin dokumentti "soulin kummisedästä" James Brownista ja myöhemmin elokuvaversio Zairen musiikkifestivaaleilta vuodelta 1974. Festivaalit järjestettiin samaan aikaan Muhammad Alin ottelun kanssa. Kyseessä oli siis jonkinlainen mustan väestön kokoontuminen ja voimien yhdistäminen. Zairen festivaalia oli hienoa seurata, ihmisen eläytyivät, siis uskalsivat eläytyä välittämättä kameroista, kuuluisista esiintyjistä ja ohimoilta valuvasta hiestä. He menivät mukaan musiikkiin; sulkivat silmänsä ja unohtivat kaiken muun. Sanomattakin on selvää, että ennen kaikki oli aidompaa, tai korrektimmin sanottuna "eri tavalla aidompaa".

Pidän todella paljon tanssittavasta musiikista (yhtään väheksymättä ei-tanssittavaa musiikkia) ja tämän jos minkä aikana teki mieli tanssia! Oli kuitenkin jo niin myöhä, että tyydyin mielikuvatanssiin, heh.

Mielestäni parhaimpia esiintyjiä festivaaleilla oli Bill Withers, B.B King, the Crusaders, Miriam Makeba sekä James Brown.

Laila Kinnunen

Innostuin jokin aika sitten tanssimusiikista, tarkemmin sanoen suomalaisesta ja erityisesti Laila Kinnusesta. En lähde jossittelemaan, miksi löysin taitavan laulajan vasta nyt, sillä kaikki tapahtuu aikanaan, mutta parempi kuitenkin myöhään, kuin ei milloinkaan. Laila Kinnunen omaa todella kauniin äänen, jonka tajuaa viimeistään kappaleissa Mandshurian kummut ja Tiet. Lailan laulamista kappaleista suosikkejani ovat juuri Mandshurian kummut, Ylitä Jordan ja Mack the knife, jossa Laila pääsee revittelemään rakastamallaan tyylillä. Ei ole ollenkaan harhaanjohtavaa, kun sanotaan Lailan olleen yksi taitavimmista ja muuntautumiskykyisimmistä artisteista. Elämäkertakirjassa sanotaan "Kaikki tunsivat Lailan ja Laila tunsi kaikki." Sekin kertoo jo jotain.

Parhaimmat kappaleet juuri nyt

Tämän hetken top 4.

Fred Neil - Everybody's talkin'

Nouvelle vague - Dance with me

Black eyed peas - Meet me halfway

sekä Simon&Garfunkelin koko tuotano. IhanaIhana duo. En osaa päättää minkä biisin laittaisin tähän, joten ehdotankin, että ostatte levyn :>

Musiikin voima

Musiikki. Ilman sitä elämästä puuttuisi jotakin oleellista. Musiikki voi viedä sinut pois tästä hetkestä, avata mielen unelmointiin. Se voi myös avata silmät todellisuuteen ja tuoda sinusta esiin uusia puolia. Tehdä sinusta hetkellisesti vahvemman tai heikomman. Löytäessäsi täydellisen kappaleen kaikki tuntuu mahdolliselta. Kun kylmät väreet juoksevat pitkin kehoa ja viimeistään kun sinun on pakko hymyillä ja hihkua itseksesi, tiedät että olet löytänyt täydellisen kappaleen. Minulle tärkeimmät kappaleet tällä hetkellä ovat tässä, katso ja kuuntele.

The Crash - Star ja Thorn in my side

Lou Reed - Perfect day

Perfect day tuo aina mieleen sarjan Uutishuone, joka oli täydellinen tv-sarja.

John Lennon - Working class hero

Elvis Presley - Bridge over troubled water

Kaj Chydenius - Sinua, sinua rakastan

Ihana kappale parhaimmassa rakkauselokuvassa Asfalttilampaat.

Rauli Badding Somerjoki - Omista minut, Valot ja Kuihtuu kesäinen maa.

Hurriganes - An awful crime ja I will stay

T.I. feat Rihanna - Live your life

Badding

Katsoin eilen aikani kuluksi elokuvan Badding, joka on tarina miehestä Paratiisin ja monien muiden kauniiden laulujen takana. Olen saanut elokuvan vuosia sitten joululahjaksi, ja kuka ties se oli alkusysäys kiinnostukselleni vanhaa musiikkia ja henkilötarinoita kohtaan. Elokuva on tarkka kuvaus 1970-luvun huumasta ja raakuudesta, ja on hauskaa kuvitella samalla aikaa, jolloin äitini oli nuori ja ihannoi Baddingia kuten minä nyt. Jossain varaston kätköissä on kirje ja osoitekin Baddingilta äidille. Ennen kaikkea elokuva on herkkä ja oivaltava kertomus ihmispelkoisesta ja epävarmasta miehestä, joka omasi taiteilijan sielun. Badding kirjoitti hienoja runoja ja laulujen sanoituksia, mutta ei esiintymiskammonsa vuoksi pystynyt nauttimaan niiden tuomasta suosiosta ja ajautui lopulta alkoholin kautta tuhoon.

Harmillista on myös se, että minua ja Baddingia yhdistää ihmispelko, ujous ja herkkyys, eikä se uskomaton kirjoittamisen ja laulamisen taito. Rakastan erityisesti kappaleita Omista minut, Valot, Kuihtuu kesäinen maa ja Nuori rakkaus.

Public enemies music.

Kävin viikonloppuna katsomassa Public enemies -elokuvan teatterissa. Lahjakkaat näyttelijät (Johnny Depp, Christian Bale, Marion Cotillard), 1930-luku ja kyseisen vuosikymmenen musiikki tekivät elokuvasta rakastettavan. Mieleen jäi soimaan muutama kappale, jotka haluan jakaa.

Dark was the night, cold was the ground by blind Willie Johnson

Ten million slaves by Otis Taylor

The last roundup bu Gene Autry

Suzi Quatro

Suzi yhdessä hyvän ystävänsä Alice Cooperin kanssa.

Pienikokoinen, mustaan nahkapukuun sonnustautunut nainen laulaa rokkia isosti ja lujaa! Suzi Quatrolla, jos kenellä on asennetta. Suzissa on paljon sydämmellisyyttä ja sopivasti Fuck you-asennetta. Persoonallinen Suzi vaikuttaa kuitenkin pohjimmiltaan vain tavalliselta tytöltä, jolla on yksi maailman kauneimmista hymyistä. Mielenkiintoinen artikkeli Suzista täältä. Näitä kappaleita rakastan

Can the can

You're mama won't like me

Too big

If you can't give me love

Stumblin' in yhdessä Chris Normanin kanssa

Vanhaa bluesia ja hippimusiikkia.

Jefferson Airplane

Jefferson Airplanen laulaja Grace Slick yhdessä Janis Joplinin kanssa.

Korkeaääninen Skip James (yllä) ja nuorena kuollut blueslegenda Robert Johnson (alla)

Tällä hetkellä en tiedä paremmasta.

Joan Baez

Kävimpäs tänään kirjastossa ja lainasin sieltä Joan Baezin levyn. Lainasin levyn jo toisen kerran, sillä Joan Baez omaa yhden kauneimmista äänistä ja se yhdistettynä 1960 - luvun folkiin ja countryyn tekee musiikista täydellistä. Baez tuli tunnetuksi myös poliittisesti kantaaottavista lauluistaan yhdessä Bob Dylanin kanssa. http://www.youtube.com/watch?v=NkyYHYUcGgo House of the rising sun, 1960

Viimeinen viikko

Viimeinen viikko lähti käyntiin hieman väsyneissä merkeissä. Kouluinto alkaa olla nollilla, kun päivät kesälomaan vähenevät. Viime viikonloppuna sai onneksi jo vähän esimakua kesästä. Pitkä viikonloppu, aurinko lämmitti ja luonto tuoksui ihanalta sateen jälkeen. Kävin muutaman kerran pyöräilemässä ja pysähdyin molemmilla kerroilla hautausmaalle, jossa on kiva etsiä vanhimmat ja sammaloituneimmat kivet. Kuvitella millaisia ihmisiä nimien, ammattien ja vuosilukujen takana on. Illalla söin puolukkapiirakkaa, joka on ehdottomasti parhaimpia herkkuja lättyjen ja karkin lisäksi. Suurin osa ajasta meni kuitenkin siskon poikien 4v ja 8kk touhuja katsellessa ja viikonlopun kohokohtia olikin, kun 4v touhuaja kysyi minulta, että lähetäänkö lenkille. Olin juuri käynyt pyöräilemässä ja sillä aikaa 4 vuotiaalla oli meinannut tulla itku, koska ei löytänyt minua mistään. Käytiin sitten lähimmässä puistossa vähän aikaa leikkimässä. Mutta nyt on siis tiistai, ja koulupäiviä jäljellä kaksi. Pian päästään odotetulle lomalle!

Alla biisejä, jotka kuuluvat kesääni. Tämä kesä on omistettu 60-luvun suomalaisille muusikoille ja vuoden 1967 San Franciscolle.

Scott McKenzie - San Francisco

Anki Lindqvist - Ne kesäyöt

Pop tops - Mamy blue

Anki Lindqvist - Sunny

Danny - Kesäkatu

Janis Joplin - Summertime

Bob Dylanin ja Joan Baezin (kuvassa) tuotanto

Eurovision 2009

Keskityin eilen pitkästä aikaa katsomaan Euroviisujen semifinaalia ja kommentoimaan ystävän kanssa kilpailijoita. Huhhuh, onko Euroviisuissa aina ollut tälläistä? Huvittavaa katsottavaa, pakko myöntää. Jokaisen kohdalla luulin nähneeni huonoimman, mutta aina seuraava tuli ja päihitti edellisen. Onneksi oli myös piristäviä esityksiä. Portugalin (yllä) värikäs ja rakkausballadeista poikkeava esitys kohotti mieltä hetkeksi pois epäuskosta. Samoin kävi myös Bosnia&Herzegovinan (alla) kohdalla, joka oli yllättävä ja tasokas. Paras kaikista. Onneksi nämä pääsivät finaaliin. Ja onnea myös Suomelle. Toivotaan hyvää sijoitusta!

Nyt ihailen

James Blunt

Kaunisääninen James Blunt! Elävä todiste siitä, että nykyään osataan vielä tehdä täydellistä musiikkia. Omistan Bluntin molemmat albumit, jotka löydän aina uudestaan pienen tauon jälkeen. Ja aina se kuulostaa yhtä hyvältä, ellei paremmalta. Musiikki on sekoitus jazzia, soulia ja rockia. En osaa nimetä parasta biisiä, mutta 1973 on jäänyt vahvimpana mieleen. Siinä on hyvät sanat ja vasta sen ilmestyessä aloin toden teolla kuunnella Bluntia. Ei heti uskoisi, että laulaja on aikaisemmin työskennellyt ammattisotilaana englannissa ja Naton rauhanturvaajana Kosovossa.